”Draama vaatii miehisiä ominaisuuksia, kuten sodankäynti ja teurastaminen. Pyhästä dramaatikkojoukosta osa viekoitellaan radioon tai elokuvaan, osa sortuu mainosalalle, toimittajiksi, arvostelijoiksi, teatterinjohtajiksi tai vain viinaan, katkeruuteen ja aliravitsemukseen.”
Kuka näytelmiä kirjoittaa? Elämmekö draaman kultakautta, kuten yleisesti väitetään?
Dramaturgi Maria Kilpi luki yli 40 viime vuonna kantaesitettyä kotimaista näytelmää – ja koki yllätyksiä.
Miltä nykyaika näyttää uransa alussa olevien näytelmäkirjailijoiden silmin? Mikä on heidän suhteensa kirjoittamiseen ja ohjaamiseen, aiheeseen ja muotoon? Elävätkö he kotimaisen draaman kultakautta?
Jussi Moila, Veikko Nuutinen ja Saara Turunen keskustelevat suomalaisesta näytelmäkirjallisuudesta ja kirjoittajan työstä.
Teatterimuseon johtaja Helena Kallio luki kaikki 2000-luvulla ilmestyneet Teatteri-lehdet. Niitä oli kaikkiaan 94. Millaisena vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen lehdessä näyttäytyi?
Syksyllä Ateenassa järjestetyllä, uudella festivaalilla antiikin tragediat liitettiin nykypäivän talouskriisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Mutta toimivatko ne nykyajassa?
Aihetta pohtimassa tutkijat Pia Houni ja Sanna-Ilaria Kittelä.
”Tavoitteeton yhdessä oleminen on haastavaa, koska paineisen yhteiskunnan kasvatteina meidän on hyvin vaikea vapautua päämäärähakuisesta ajattelusta”, sanoo tanssitaiteilija Jenni Urpilainen. Hän osallistui Kiasmassa järjestettyyn esitystaiteilijoiden syyslomaan. Teatteri.Nyt-tapahtuman korvannut viikko nosti esiin kiintoisia kysymyksiä uuden työn käsitteestä, suorittamisesta ja tuottamisesta.
Mitkä ovat venäläisen teatterin vastaukset repivän ristiriitaiselle ajalle?
Suomentaja Jukka Mallinen pohti tätä katsellessaan Korjaamon marraskuussa Helsinkiin tuomia venäläisiä esityksiä.
Teatteri-lehden viimeisessä numerossa vieraskolumnistina kirjoittaa Teatterin tiedotuskeskuksen Tinfon johtaja Hanna Helavuori, joka toivoo taidejournalismin olevan sekä herkkäaistinen vahtikoira että yksi keino edistää näköpiirien avartumista ja älyllisten riskien ottamista taiteessa.
Marraskuussa Helsingissä koettu Baltic Circle -festivaali on profiloitunut johtajansa Eva Neklyaevan kaudella riskejä kaihtamattomaksi esittävän taiteen festivaaliksi. Tapahtuma on saanut merkittävän aseman uusien muotojen esiintuojana sekä kansainvälisenä keskustelufoorumina tekijöille ja yleisölle.
