Maksim Komaro ei käy Suomessa ollenkaan teatterissa. Toiminnan tekijäksi tunnustautuva nykysirkusmies ei jaksa kuunnella pelkkää puhetta. ”Mukana on myös henkilökohtaista politiikkaa. Joku ei osta Shelliltä bensaa, ja minä en katso teatteria, jossa esiintyjän valmiudet ovat puhumisessa.”
Komaron mukaan taiteidenvälisyys on Suomessa pienten piirien trendi ja teatterielämän lisäksi myös nykytanssikenttä on sulkeutunut.
”Olen hermostunut helposti kuunnellessani perinteistä kuunnelmaa. Se on ollut mielestäni auditiivisesti yksiulotteista tai köyhää”, huomauttaa Radioteatterin johtoon siirtynyt Juha-Pekka Hotinen. Hotisen mukaan on ongelmallista, että kuunnelma mielletään yleistyökaluksi, joka määrittää kaikkea, mitä Radioteatterissa tehdään. ”Tämän asian haluan muuttaa”, hän sanoo.
Hotinen kertoo suunnitelmistaan Radioteatterissa ja muistelee menneitä Teatterikorkeakoulun-vuosiaan.
Näyttelijä Jari Nissinen sai suuhunsa vieraan kielen Wasa Teaternin ja Riksteaternin Svinalängorna-yhteistuotannossa. Syntyykö rakkaus ruotsiin miehessä, jolle Suomi merkitsee ennen kaikkea kieltä? Kuinka hyppy juopon ruotsinsuomalaisen rooliin sujuu? Näyttelijän työpäiväkirja sukeltaa harjoitusajan harmeihin ja hurmioon.
Myös näyttelijä Nina Jääskeläinen selvitti, millaisia ajatuksia vieraalla kielellä näytteleminen herättää.
