Huono elokuva vai keskinkertainen teatteriesitys
Federico Fellinin lapsuudenkuvauksen Amarcordin rytmittäjä on poppelien pölinä: koko fantastinen elämävaihe alkaa ja loppuu lumisademaiseen poppeliefektiin.
Fellini ei olisi viihtynyt kotikaupungissani Oulussa, jonka poppelit alkavat olla viimeistä runkoaan myöten mennyttä puuta vain siksi, että ne sattuvat pölisemään kerran vuodessa. Näin on kaupungin puisto-osasto päättänyt, eikä lama eikä mikään voi asettua esteeksi hakkuuhankkeelle.
Seuraava looginen askel olisi, että [...]
