Suomessa muhii kiistoja paitsi hotellien myös kulttuuritilojen ympärillä.
Taiteen keskustoimikunnan tuore puheenjohtaja Leif Jakobsson tökkäsi moneen ajettuneeseen kohtaan toteamalla, että hän lopettaisi uusien kulttuuritilojen rakentamisen, sillä ”seiniin laitetut rahat ovat pois sisällöstä”. Lausunto on kategorisuudessaan – sanottaisiinko – tylppä.
Neljäkymmentä vuotta teatterityötä merkitsee monta yltiöpäistä astumista suomalaisen nykyteatterin pyörteisiin, vasta- ja myötävirtaan. Ohjaaja Raila Leppäkosken mielestä jokainen sukupolvi roikkuu oman aikansa naruissa. Itse hän on nykyisin allerginen kaikenlaisille totaalitaarisille katsomuksille.
”Aloittaessani uraani opin perusasian: jos elokuvaan ei löydy juuri oikeaa päähenkilöä, elokuvaa on turha tehdä”, sanoo ohjaaja Klaus Härö.
Missä määrin elokuva- ja teatteriroolien miehitykseen liittyy intuitiota, kaverikauppaa, ammattitaitoa ja laskutoimituksia? Rooleista ja kilpailusta keskustelemassa myös Leea Klemola, Olli Ikonen, Hannu Lauri, Jussi Sorjanen ja Juho Milonoff.
Kuvataide oli oleellinen osa Bravo!-lastenteatterifestivaalilla vierailleessa ranskalaisesityksessä iVin elämää.
Tapahtuman ohjelmistoa yhdisti liikkuminen taiteen rajapinoilla ja mielenkiinto elämän suuriin kysymyksiin.
Leimalliseksi tämänvuotisella Oulun lasten ja nuorten teatteripäivillä puolestaan nousi voimakas ja kantaaottava nuorenteatteriohjelmisto.
Alvar Aallon teatteriarkkitehtuuri puhuttaa nyt tilojen käyttäjiä. Monet lavastajat kokevat ne erittäin hankaliksi tämän päivän teatterin tarpeisiin sekä teknisesti että esteettisesti.
Skenografit Kimmo Takala, Sampo Pyhälä ja Pekka Korpiniitty keskustelevat esteettisistä, teknisistä ja rakennussuojeluun liittyvistä ongelmista, joita Jyväskylän, Seinäjoen ja Rovaniemen teattereissa tulee vastaan.
Aion katsoa ainakin Tampereen Nätyllä Karamazov-workshopin, Lahden Vanhassa Jukossa Kahdeksan surmanluotia, Kapsäkin Tuliterän, Helsingin Kaupunginteatterin Miltä parta tuntuu, Klockriken Productin sekä muutamia tanssikipaleita ja Makuukamarioopperan.
Poikkitaiteellisen Maus&Orlovski -esitysyhteisön Muistioita ajasta -trilogian viimeinen osa Kronopolitiikkaa jatkaa edellisistä osista tuttua pohdintaa siitä, mikä on ihmisen paikka luonnossa ja luonnon paikka ihmisessä.
Tuija Kokkosen ohjaama, päättymätön esitys tapahtuu kolmessa eri paikassa, ”liikkuvassa työhuoneessa”.
Suomalaisissa teattereissa on sodittu viimeaikoina paljon ja ankarasti.
Masi Eskolinin Joensuun Kaupunginteatterin Suomen talvisota – uuden ajan iltamat -esityksessä on 105 eri näkökulmaa, väitettä, sitaattia tai huokausta. Iltamia vietetään vanhan teatteritalon neljässä kerroksessa, ja tapahtumapisteitä on 17 – mukana myös sisäpiha, jolla seisoo tai laukkaa kahden kerroksen korkuinen ratsastajapatsas.
Opetusministeriö myönsi maaliskuussa yhteensä reilut 1,6 miljoonaa euroa tukea kulttuuriviennin kärkihankkeisiin.
Valtion näyttämötaidetoimikunta jakoi maaliskuussa 240.000 euroa näytelmäkirjallisuuden kantaesitystukeen vuodelle 2010.
Suomen Kulttuurirahaston kolmivuotinen nuorisohanke Myrsky sai maaliskuussa 700.000 euron lahjoituksen Huhtamäki Oyj:ltä.
Näyttelijä Helge Herala kuoli helmikuun 27. päivä Helsingissä 87-vuoden ikäisenä. Hän oli kotoisin Hämeenlinnasta.
Näyttelijä Rauha Puntti kuoli saiauskohtaukseen 21. maaliskuuta Helsingissä. Helsinkiläissyntyinen Puntti oli kuollessaan 83-vuotias.
Ohjaaja, teatterinjohtaja Markku Kontro kuoli 9. maaliskuuta 65-vuotiaana vaikeaan sairauteen kotikaupungissaan Tampereella.
Suomen, Viron, Venäjän ja Ruotsin teatterintekijöiden vuonna 2009 käynnistämän Itämeren Uusi Draama 2011- hankkeen toinen kilpailuvaihe päättyi viime kuussa.
Kirjailija Sofi Oksanen voitti maaliskuun lopussa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon romaanillaan Puhdistus
