Riippuvainen totuudesta
Ohjaaja Mika Myllyaholle henkilökohtaisuus on taiteen tekemisen ydintä.
”Paniikkihäiriö on toiminut työni indikaattorina. Kyse on eräänlaisesta herkkyyden muodosta, ahdistuksen kasvamisesta silloin, kun ajaudun liian kauas totuudesta. Minua kiinnostaa totuus ihmissuhteissa ja teatterissa.”
Ryhmäteatteria johtavan Myllyahon näyttämötekstit on hiljattain löydetty eri puolilla Eurooppaa. Itse hän ei miellä itseään näytelmäkirjailijaksi, vaan kirjoittavansa näyttämölle.
Myllyaho kertoo myös siitä, miten Ryhmäteatterin nuoriso-osastosuunnitelmat kariutuivat rahoitusvaikeuksiin.
Suomalaisen lastenteatterin sanotaan elävän nousukautta. Se näkyy laajentuneena tarjontana ja uusien ryhmien syntymisenä. Isot teatterit satsaavat komeisiin lastentuotantoihin, mutta pienet ryhmät tekevät työtä kestokykynsä rajoilla.
Teatteri-lehti tekee katsauksen kauden esityksiin, ilmiöihin ja festivaaleihin sekä vierailee espoolaisessa Teatteri Hevosenkengässä.
Millaiset valtuudet ohjaajalla on suhteessa näyttelijöihin? Mikä merkitys seksuaalisuudella on työskentelyssä?
Seksuaalisuus työskentelyyn tulee mukaan, kun ohjaajan perustehtävistä päästään taiteen tekemiseen, tietää ohjaaja Janne Saarakkala. Hän muistelee professorinsa Raila Leppäkosken oppeja aiheesta.
”Leppäkoski sanoi ohjaajaopiskelijoille, että ajatelkaapa, millä tavalla rakastelette. Pohdittuamme asiaa hän sanoi hetken päästä, että no niin, sillä tavalla te sitten ohjaattekin. Ihmisen seksuaalisessa tyylissä [...]
Kaikki artikkelit lehdessä 3/2009
