Olemme nykyajassa!

Teknouskovaiset ovat sitä mieltä, että kulttuurialankin printtilehdet voisivat jäädä historiaan ja siirtyä kokonaan toimimaan netissä. Me puolestamme pidämme ajatuksesta, että Teatteri-lehteä voi jatkossakin lukea myös vessanpöntöllä.
Siitä huolimatta olemme nyt – vihdoin ja viimein – uudistaneet lehden nettisivut. Sivuilla voit tutustua sekä uusimman lehden että aikaisempien numeroiden sisältöön.
Lisäksi alamme julkaista netissä materiaalia, jota lehdestä ei löydy.
Tarkoituksena on antaa netissä tilaa muun muassa tasokkaille esseille, ja sarja aloittaa dramaturgi Laura Collianderin analyysi nykyteatterista Katariina Nummisen Karjalala-esityksen kautta.
Sivuiltamme löytyvät myös tilaus- ja osoitteenmuutospalvelut. Tilaa näytelmä -linkin takaa löydät kaikki julkaisemamme draamatekstit, joita tätä kautta voi tilata kätevästi kotiin.
Nettisivut auttavat meitä olemaan entistä ajankohtaisempia, nykyaikaisuuden lisäksi voimme toimia paremmin reaaliajassa.
Arvoisat lukijamme, osallistukaa tekin lehden kehittämiseen. Antakaa meille palautetta lehdestä ja sivuista. Ja osallistukaa keskusteluun, johon artikkeleihin liittyvät kommenttilinkit antavat hyvän mahdollisuuden.
Tehdään sivuista yhdessä mahdollisimman vilkas keskustelufoorumi.
***
Tällä hetkellä toimitusta ilahduttaa Suomen Teatterinjohtajaliiton kannanotto valtion kulttuurivientirahoista. Johtajaliitto älähti siitä, että vientirahat suunnataan nyt pelkkään musikaalituotteistamiseen eikä isosta potista suunnata rahaa näytelmien vientiin, vierailutoimintaan tai yhteistuotantoihin – jotka olisivat luontevimmat tavat tukea teatteritaiteemme kansainvälistymistä.
Kulttuurivientiyksikön johtaja Paula Tuomikosken korvista kaikki järkipuhe tuntuu hujahtavan läpi jälkiä jättämättä. Hänelle sana taide ei tunnu olevan minkään arvoinen.
Tuomikoski tuuttaa Aamulehdessä, että kulttuurivientiä tehdään nyt talous edellä ja työpaikat mielessä. Kun Tuomikoskelta kysytään taiteen oman sanoman välittämisen merkitystä, vastaus kuuluu:
”Se on vähän vanhanaikainen käsitys, joka ei enää nykymaailmassa toimi. Sanomakin menee siinä, jos vaan saa sille yleisön.”
Mitäs lapsista, jos pesuvedessä tuoksuu kallis parfyymi, tuntuu Tuomikoski ajattelevan.

Annukka Ruuskanen