Älystä, ilosta ja alatyylistä Osaako teatteri sanoa ei?

”Suomalaisessa teatterissaajattelu on kirosana. Kun meillä järkytetään, se tehdään vulgääristi.”
Dramaturgi Outi Nyytäjä kertoo näyttelijä Timo Torikan haastattelussa elämästään Ranskassa ja Suomessa.

Draaman jälkeinen unioni

Provokaatioesityksiä palkitun eurooppalaisteatterin katselmuksessa.
Matti Linnavuori

Mihin suuntaan uusbrutalismin jälkeen?

Shocking and fucking -teatteri estetiikkana ja trendinä.
Soila Lehtonen

Pehmososialismista turbokapitalismiin

Slovenian teatteri reagoi voimallisesti uuteen yhteiskuntaan.
Netta Norro

Obaman aika

”Barack Obaman virkaanastujaisjuhla oli kuin herätyskokous: ihmiset kävelivät vesiselvinä, savutta ja aakkosjärjestyksessä paikalle ja sieltä pois. Ei sukelluksia suihkulähteisiin, ei autonikkunoista vilkkuvia pakaroita eikä pullonsuusta juontia. Itse hörpiskelin vodkaa (ovelasti vesipullosta) jääkiekkokulta-tyyppisen karnevaalin toivossa. Taisin olla ainoa.”
Chicagossa asuva filosofi Tuomas Nevanlinna kirjoittaa amerikkalaisesta kulttuuri-ilmapiiristä, jossa tv-koomikot pelkäävät kulta-aikojensa olevan Obaman myötä ohi.

Kristus vai mörkö – eli loppu kiltteysrasismille

”Voin vain kuvitella reaktioita, jos CP-vammainen nuori taiteilija Kalervo Palsaa mukaillen änkyttäisi, että lempipuuhiani runkkaamisen ja taiteen tekemisen lisäksi on kuseminen sillalta”, Jenni-Juulia Wallinheimo sanoo. Wallinheimo on tekstiilitaiteilija, joka on kyllästynyt kiltteysrasismiin. Vammaistaiteilijat kaipaavat muutosta siihen, ettei heidän työtään uskalleta arvottaa eikä analysoida.

Kahdella kielellä samanaikaisesti

Trikkor-ryhmä näyttelee puhuen ja viittoen.
Anneli Kanto

Räppääjä, Piaf ja tango

Katsaus kevään musiikkiteatteriin.
Päivi Loponen-Kyrönseppä